Kaikki puolu­eet halua­vat hyvää. Kukapa nyt tieten tahtoen hyvin­voin­nin pahoin­voin­nilla korvaisi?

Kaikki me olemme sitä mieltä, että lasten on hyvä käydä koulua. Että muis­ti­sai­raan pitää saada apua, ja terveys­kes­kus­jo­noista pitää päästä hoitoon. Harvapa on eri mieltä siitä­kään, että talvella saisi tule­vai­suu­des­sa­kin olla lunta. Tai että kaduilla pitää olla turval­lista.

Pyrki­mys hyvään on siis yhdis­tävä tekijä. Merkit­tä­vät erot löyty­vät keinoista tai useim­mi­ten niiden puut­teesta. 

Ratkai­sun avain ei ole se, että uskal­taa työn­tää kätensä syvälle yhtei­seen kirs­tuun. Enem­män­kin se, että tekee töitä sen eteen, että kirs­tussa kiil­tää muukin kuin messin­ki­nen pohja.

Onkin kysyt­tävä: kuka pystyy hoita­maan asioi­tamme niin, että vasta­kin yhtei­nen kakku kasvaa, yhtei­set rahat riit­tä­vät ja palve­lut pelaa­vat.

Ensin pitää tehdä jaet­ta­vaa ja vasta sitten jakaa. Tyhjä jääkaap­pi­kin pysyy tyhjänä, vaikka sen ovea avaisi aamusta iltaan.

Vali­tet­ta­van moni puolue ei juuri anna painoa sille, että ilman toimi­vaa taloutta kunnat kuih­tu­vat. Niistä katoaa elämä, työpai­kat ja palve­lut. Ongelma ei ratkea sillä, että jakaa yhä enem­män yhä vähem­mästä. Eikä sillä, että korot­taa veroja korot­ta­masta pääs­tyänsä. On nimit­täin muis­tet­tava, että lopulta kunnat käyt­tä­vät kunta­lais­ten rahoja.

Ilman kestä­vää taloutta meillä ei olisi maail­man parasta koulua, toimi­vaa tervey­den­huol­toa tai hyvää jouk­ko­lii­ken­nettä. Ilman ihmi­siä ja yrityk­siä, jotka teke­vät työtä, luovat uutta, hyppää­vät epävar­muu­teen tai tavoit­te­le­vat tähtiä, meillä ei olisi asvalt­tia teillä, ei kirjas­toau­toa tai festa­reita.

Yhtälö on oikeas­taan yksin­ker­tai­nen: kun kunnassa ihmi­sillä on hyvän elämän eväitä, sen sydän sykkii, talous on hyvässä kunnossa ja syntyy työtä ja työpaik­koja. Siitä taasen kertyy jaet­ta­vaa, jolla voidaan yllä­pi­tää palve­luja, pitää huolta turval­li­suu­desta, viih­ty­vyy­destä, ympä­ris­töstä ja harras­tus­mah­dol­li­suuk­sista.

Kokoo­mus­lai­suus on humaa­neinta mahdol­lista poli­tiik­kaa. Se ei ainoas­taan puhu kauniita ja pyri hyvään, se ryhtyy toimeen ja tekee hyvää.

Siksi sydän on oikealla.

Sanomme kyllä vahvalle kunta­ta­lou­delle, ihmis­ten osto­voi­malle, yritys­ten menes­tyk­selle ja kestä­välle kehi­tyk­selle

Kunta­ta­loutta pitää hoitaa niin kuin omaa­kin. Velat on makset­tava, enem­pää ei voi tuhlata kuin tienaa, pahan päivän varalle pitää sääs­tää ja tule­vai­suu­teen kannat­taa inves­toida. Me emme hyväksy levä­pe­räistä talou­den­hoi­toa, jossa ongel­miin ei puututa tai asioita ei yritetä tehdä parem­min.

Sitten jos – ja vali­tet­ta­vasti yhä useam­min kun - tekee tiuk­kaa, etsimme ratkai­sun, jolla suunta kään­ne­tään. Talou­den sopeu­tus­keino numero yksi ei saa olla kunta­lais­ten kukka­rolla käymi­nen. Me vastus­tamme kunnal­lis­ve­ron koro­tuk­sia. Työn vero­tus on Suomessa jo tapissa. Sitä ei voi enää kiris­tää. Sen sijaan palve­luja on pystyt­tävä tuot­ta­maan fiksum­min ja tehok­kaam­min.

Kokoo­muk­sen mielestä ihmis­ten pitää saada mahdol­li­sim­man pitkälle itse päät­tää, miten he omat rahansa käyt­tä­vät. Tavoit­teemme on, että kunnal­lis­ve­roa ei nosteta Suomen kunnissa valtuus­to­kau­den aikana. Myös kunnal­li­nen piilo­ve­rot­ta­mi­nen ja elämi­sen kustan­nus­ten nousu on laitet­tava kuriin. Jäte­mak­su­jen, sähkön­siir­to­mak­su­jen, vesi­mak­su­jen tai muiden maksu­jen korot­ta­mi­nen ei saa olla vuosit­tai­nen auto­maatti. Ensin on aina tehtävä kaikki mahdol­li­nen tuot­ta­vuu­den ja kilpai­lu­ky­vyn paran­ta­mi­seksi.

Yrityk­set synnyt­tä­vät työtä ja hyvin­voin­tia. Kokoo­mus on Suomen yrit­tä­jä­myön­tei­sin puolue. Tahdom­me­kin tehdä kaikista kunnista yrit­tä­jä­myön­tei­siä. Kuntien keskei­nen tehtävä on tarjota hyvät edel­ly­tyk­set yrit­tä­mi­selle. 

Kunnan ei tarvitse vain seurata sivusta, miten yrityk­sillä menee. Se voi teke­mi­sil­lään vaikut­taa siihen, että yrityk­set menes­ty­vät. Me haluamme, että kun kunta tekee päätök­siä, aina arvioi­daan päätök­sen vaiku­tuk­set yrit­tä­jille. Ja kun kunta tarjoaa palve­luja, sen on kuun­nel­tava yrityk­siä: jos yritys pystyy osoit­ta­maan, että se voi tuot­taa kunnan järjes­tä­män palve­lun laaduk­kaam­min tai edul­li­sem­min, palve­lun tuotanto on avat­tava kilpai­lulle. 

Haluamme, että myös pienillä ja keski­suu­rilla yrityk­sillä on mahdol­li­suus osal­lis­tua kilpai­lu­tuk­siin. Kilpai­lu­tuk­set pitää jakaa sopi­viin osiin. Kuntayh­tiöi­den toiminta pitää rajata stra­te­gi­sia toimin­toja lukuun otta­matta alueille, joilla ei ole toimi­vaa mark­ki­naa.

Työtä saadaan lisää, kun työn etsijä löytää työn tarjoa­jan. Kuntien tehtävä on auttaa niitä, joille työl­lis­ty­mi­nen on syystä tai toisesta vaikeaa. Työt­tö­miä ei pidä pyöri­tellä luukulta toiselle, vaan kunnan on tehtävä aidosti vaikut­ta­via toimia. Se onnis­tuu vain, kun yrityk­siin ja oppi­lai­tok­siin on tiiviit yhtey­det ja yrityk­set otetaan mukaan ratkai­se­maan ongel­mia. 

Kaavoi­tuk­sessa on pidet­tävä huolta, että kunnassa on mahdol­li­suuk­sia erilai­seen asumi­seen ja vapaa-ajan­viet­toon sekä jatku­vasti riit­tävä määrä yritys­tont­teja. Uskomme kaavoi­tuk­sessa moni­puo­li­suu­teen ja asun­to­tuo­tan­nossa mark­ki­naeh­toi­suu­teen. Luotamme siihen, että ihmi­set toimi­vat pääosin järke­västi ilman tiuk­kaa ja yksi­tyis­koh­taista normi­tusta. 

Kaupun­ki­suun­nit­telu ei saa jumiu­tua byro­kra­ti­aan. Viran­omais­ten lupa­pro­ses­sei­hin on säädet­tävä käsit­te­ly­ai­ka­ta­kuu. Jos kunta­lai­sen tai yrityk­sen hake­maa lupaa ei käsi­tellä määrä­ajassa eikä luvan myön­tä­mi­selle ole selkeää lail­lista estettä, se myön­ne­tään auto­maat­ti­sesti. Kunnissa on myös käyn­nis­tet­tävä normin­pur­ku­tal­koot. 

Kokoo­mus sanoo kyllä myös, kun etsi­tään rohkeita ratkai­suja aikamme vaikeim­piin ongel­miin. Ilmas­ton­muu­tos on globaali kysy­mys, mutta konkreet­ti­set teot tehdään usein paikal­li­sesti kunnissa ja kaupun­geissa. Kokoo­mus haluaa, että luonto säilyy puhtaana ja moni­muo­toi­sena tule­ville suku­pol­ville. Vaih­de­taan lähi­kou­lun lämmi­tys öljystä maaläm­pöön. Korva­taan hiilen­poltto vähä­pääs­töi­sillä ener­gia­muo­doilla. Otetaan uusim­mat ideat käyt­töön jättei­den kier­rät­tä­mi­sessä. Vähen­ne­tään liiken­teen pääs­töjä fiksusti ja vaikut­ta­vasti. Puhdis­te­taan jäte- ja hule­ve­det nykyistä parem­min.

Me uskomme, että koulu­tus kantaa: perus­asiat kuntoon, piste syrjäy­ty­mi­selle ja kiusaa­mi­selle

Haluamme lisää koulua koului­hin. Se ei tarkoita paluuta mennei­syy­teen, vaan sen vahvis­ta­mista, mikä kouluissa on hyvää. Kyse on aivan perus­asioista: lisää aikaa eli oppi­tun­teja, arvos­tusta naut­ti­via ammat­ti­lai­sia ja oppi­vam­pia oppi­laita sekä koulua, jossa kenen­kään ei tarvitse pelätä. Vaadimme, että koulu­ti­lat ovat terveitä ja turval­li­sia. 

Tavoit­teemme on, että kunta pystyy tarjoa­maan enem­män viik­ko­tun­teja kuin valta­kun­nal­li­nen minimi vaatii. Näin oppi­laille voidaan tarjota esimer­kiksi laaja vali­koima kieliä ja valin­nai­sai­neita. Tunteja voidaan lisätä myös johon­kin jo opetet­ta­vaan ainee­seen kuten äidin­kie­leen, mate­ma­tiik­kaan tai liikun­taan. Riit­tä­vällä opet­ta­ja­re­surs­silla turva­taan oikea-aikaista mata­lalla kynnyk­sellä annet­ta­vaa tukea oppi­mi­seen niille, jotka sitä tarvit­se­vat. 

Luotamme opet­ta­jiin. Ajat­te­lemme, että kouluissa voidaan tehdä vaikut­ta­vaa työtä vain, kun opet­ta­jilla on mahdol­li­suus ja vapaus keskit­tyä hyvään opetuk­seen. Kouluissa oppi­lai­den on pystyt­tävä oppi­maan ja opet­ta­jan opet­ta­maan – ilman pelkoa tai huolta. Haluamme tehdä kaiken tarvit­ta­van koulu­kiusaa­mi­sen kitke­mi­seksi. Jokai­seen kiusaa­mis­ta­pauk­seen on puutut­tava ja tarvit­taessa vietävä asia eteen­päin. 

Koulu­pu­dok­kuu­den ja syrjäy­ty­mi­sen ongelma on edel­leen ratkai­se­matta. Halli­tuk­sen oppi­vel­vol­li­suus­hanke ei korjaa näitä asioita. Kokoo­mus ei usko pakkoon. Kannettu oppi­las ei koulussa pysy. Kokoo­mus haluaa varmis­taa, että perus­kou­lun jälkeen jokai­nen nuori hallit­see perus­tai­dot, kuten luke­mi­sen, laske­mi­sen ja sosi­aa­li­set taidot. 

Meidän mieles­tämme tuki ja apu pitää kohdis­taa oppi­laille, jotka sitä tarvit­se­vat. Oppi­vel­vol­li­suu­den piden­tä­mi­nen uhkaa leikata varoja koulu­tuk­sen sisäl­löistä ja oppi­lai­den yksi­löl­li­sestä tuesta.

Perus­kou­lun jälkeen jokai­selle on löydet­tävä oma polkunsa, oli se sitten kohti akatee­mista huip­pua tai käytän­nön töitä ammat­ti­lai­sena. Kokoo­mus uskoo eri taho­jen yhteis­työ­hön. Jotta yrityk­sille riit­tää osaa­via ammat­ti­lai­sia ja toisaalta ahke­rille ihmi­sille työpaik­koja, tarvi­taan alueen eri toimi­joi­den vuoro­pu­he­lua.

Suomi oli vuonna 2006 kansain­vä­lis­ten PISA-tulos­ten selkeä ykkö­nen. Olimme maail­man parhaita luon­non­tie­teissä ja mate­ma­tii­kassa, toiseksi parhaita luku­tai­dossa. Olemme edel­leen maail­man huip­pua, mutta emme enää parhaita. Trendi on ollut laskussa koko vuosi­kym­me­nen.

Kokoo­mus haluaa Suomen takai­sin oppi­mis­tu­los­ten ykkös­si­jalle. Haluamme, että laskeva trendi katkais­taan, että heikoim­min pärjää­vät saadaan mukaan kelk­kaan, ja että kaik­kien nuor­ten yksi­löl­li­nen lahjak­kuus huomioi­daan.

Uskomme vahvasti siihen, että pohja osaa­mi­selle raken­ne­taan jo lapsuu­dessa. Lasten osal­lis­tu­mi­nen varhais­kas­va­tuk­seen on syytä saada pohjois­mai­selle tasolle. On helpompi vahvis­taa taitoja lapsena kuin korjata puut­teita aikui­sena.

Vuonna 2021 alkaa kaksi­vuo­ti­sen esio­pe­tuk­sen kokeilu, johon osal­lis­tuu noin 10 000 lasta. Esio­pe­tuk­seen laadi­taan opetus­suun­ni­tel­mat, joiden avulla on tarkoi­tus vahvis­taa lasten taitoja ikään sopi­valla tavalla. Me teki­simme esio­pe­tuk­sesta kaksi­vuo­tista kaikille koko Suomessa, jotta kaikilla on riit­tä­vät taidot jo koulun alkaessa.

Haluamme ihmi­set jonoista hoitoon: uskomme kuntiin ja ihmis­ten vapau­teen valita, vastus­tamme maakun­ta­hal­lin­toa

Kokoo­mus haluaa korjata sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lu­jen ongel­mat nyky­jär­jes­tel­män pohjalta ilman maakun­tia. Maakun­ta­malli tuo vain lisää ongel­mia. Vastus­tamme jyrkästi maakun­ta­ve­roa, koska se kiris­täisi myös työn vero­tusta. 

Kunnat ja kuntien yhteis­työ ovat paras tapa järjes­tää palve­lut myös tule­vai­suu­dessa. Kun kunnat teke­vät yhteis­työtä, palve­lut saadaan järjes­tet­tyä riit­tä­vän isolla väes­tö­poh­jalla, tehok­kaasti ja laaduk­kaasti. Ja niin, että päätös­valta pysyy paikal­li­sissa käsissä. 

Halli­tuk­sen kaavai­lema maakun­ta­malli raken­taa uuden alueel­li­sen tulon­siir­toau­to­maa­tin, kiris­tää vero­tusta ja vie palve­lut kauem­mas ihmi­sestä. Maakun­ta­malli lisää byro­kra­tiaa sekä vie päätös­val­lan kuntien ja kaupun­kien valtuus­toista sosi­aali- ja terveys­mi­nis­te­ri­öön. Se romut­taa kaupun­kien kyvyn inves­toida tule­vai­suu­teen, kuten koului­hin, infra­struk­tuu­riin tai vapaa-ajan palve­lui­hin.

Jonossa odot­ta­mi­sen sijasta ihmis­ten on pääs­tävä hoitoon. Kiris­täi­simme hoito­ta­kuuta kolmesta kuukau­desta kuukau­teen terveys­kes­kuk­sissa ja mielen­ter­veys­pal­ve­luissa. Puolit­tai­simme hoito­ta­kuun kuudesta kuukau­desta kolmeen kuukau­teen sairaa­la­hoi­don aloit­ta­mi­sessa ja suun tervey­den­huol­lossa. Kuukau­dessa on pääs­tävä hoitoon, mielui­ten nopeam­min. Jos palve­lua ei saa määrä­ajassa, asiak­kaalle pitää tarjota palve­luse­teli, jolla hän voi valita, mistä hoitonsa hakee. Kun hoitoon pääsee varhai­sessa vaiheessa, tarve raskaam­mille palve­luille vähe­nee.

Kehit­täi­simme digi­taa­li­sia sosi­aali- ja terveys­pal­ve­luja. Haluamme, että sovel­luk­sella voi varata hammas­hoi­toa­jan myös julki­sella puolella, lääkä­rissä voi käydä etävas­taa­no­tolla tai saada labo­ra­to­rio­tes­tien tulok­set kännyk­kään.

Ennal­taeh­käisy ja varhai­nen puut­tu­mi­nen ovat parasta sosi­aa­li­pal­ve­lua. Jokai­nen ihmi­nen, joka saadaan riit­tä­vän varhain avun piiriin, on voitto niin inhi­mil­li­sesti kuin talou­del­li­sesti. 

Erityi­sesti lapsia on suojel­tava ja autet­tava ennen kuin ongel­mat mutkis­tu­vat ja monin­ker­tais­tu­vat. Lapsen ja perheen on saatava apua heti, kun siihen on tarve. Maail­man paras neuvo­la­jär­jes­telmä antaa mahdol­li­suu­den kohdata sään­nöl­li­sesti jokai­nen lapsi ja perhe. Perhe­pal­ve­lui­hin pitää olla matala kynnys, ja avohuol­lolla on oltava riit­tä­västi voima­va­roja. Kuntien ratkai­su­jen lisäksi lain­sää­dän­nön on oltava sellaista, että lasten­suo­je­lulla on riit­tä­vät valtuu­det tehdä työnsä. Lasten­suo­je­lu­lai­tok­sissa pitää voida aset­taa nuorille riit­tä­vät rajat.

Teemme myös tera­pia­ta­kuusta totta. Jokai­sen mielen­ter­vey­den ongel­mista kärsi­vän on saatava asian­mu­kaista hoitoa ja tera­piaa jo varhai­sessa vaiheessa ja jo ennen vaka­via ongel­mia.

Ihmi­sen henki­nen ja sosi­aa­li­nen pääoma ei haihdu, kun hän jää eläk­keelle. Senio­rit ovat aktii­vi­sia toimi­joita, eivät vain palve­lui­den käyt­tä­jiä. Monissa kunnissa senio­rit ovat kantava voima esimer­kiksi vapaa­eh­tois­toi­min­nassa tai kult­tuu­rin suur­ku­lut­ta­jina. Vireässä kokoo­mus­lai­sessa kunnassa senio­reille on monen­laista harras­tus- ja virkis­tys­toi­min­taa – se pitää yksi­näi­syyt­tä­kin loitolla. Myös senio­reille on tärkeää, että kunnal­lis­vero ja palve­lu­mak­sut pysy­vät maltil­li­sina. Silloin rahaa jää muuhun­kin. 

Kokoo­mus­lai­nen sydän sykkii vanhuu­delle – elämä voi olla rikasta ja täysi­pai­noista loppuun saakka. Senio­rei­den toimin­ta­ky­kyä on syytä tukea kaikin tavoin. Asumi­nen kotona on inhi­mil­listä ja järke­vää, jos kotona selviää ja sitä itse toivoo. Me haluamme panos­taa siihen, että terveitä elin­vuo­sia on mahdol­li­sim­man monta, ja että kotona selviää niin hyvin kuin mahdol­lista. Omais­hoi­ta­jia – heitä, jotka hoita­vat toisia - on tuet­tava esimer­kiksi riit­tä­vällä määrällä vapaa­päi­viä.

Kuntou­tuk­sesta puhu­taan Suomessa liian vähän. Yksi kaatu­mi­nen ei saa tarkoit­taa sitä, että omin voimin ylös ei pääse enää koskaan. Kokoo­mus­lai­sessa kunnassa on paik­koja, joissa voi vaalia vetreyttä ja lihas­kun­toa yhdessä tois­ten kanssa – liikun­ta­puis­toja ja valais­tuja lenk­ki­pol­kuja. Ennal­taeh­käi­sevä liikunta on erin­omai­nen tapa lisätä terveyttä elin­vuo­siin. Samalla tarve raskaam­mille vanhus­pal­ve­luille vähe­nee.

Mikään ei korvaa ihmi­sen katsetta, käden koske­tusta. Koti­hoi­dossa suosimme pysy­viä hoito­suh­teita. On tärkeää, että sama hoitaja pääsee mahdol­li­sim­man usein ihmi­sen luokse. Tehos­te­tussa palve­lua­su­mi­sessa inhi­mil­li­syys voi tarkoit­taa esimer­kiksi kodin­omaista ympä­ris­töä. Kun tekee mieli puis­toon kuun­te­le­maan kevään ensim­mäistä musta­ras­tasta, se ei saa jäädä väliin siksi, ettei rinnalle löydy kulki­jaa.

Vanhus­pal­ve­lui­den laatua pitää valvoa jatku­vasti. Lisäi­simme ennalta ilmoit­ta­mat­to­mia tarkas­tus­käyn­tejä sekä yksi­tyi­sissä että julki­sissa hoiva­ko­deissa.

Sosi­aali- ja terveys­pal­ve­lut eivät pyörisi päivää­kään ilman osaa­vaa ja sitou­tu­nutta henki­lös­töä. Lisäi­simme aloi­tus­paik­koja sosi­aali- ja tervey­sa­lan koulu­tuk­siin. Varmis­tai­simme sote-alan ammat­ti­lai­sille mahdol­li­suu­den riit­tä­vään täyden­nys­kou­lu­tuk­seen. Panos­tai­simme hyvään johta­mi­seen. Hyvä johto huoleh­tii, että henki­lö­kun­nalla on mahdol­li­suus keskit­tyä osaa­mista vastaa­vaan työhön.

Jokai­selle asunn­ot­to­malle on löydyt­tävä koti. Keinomme siihen on julki­sesti tuet­tu­jen vuokra-asun­to­jen suun­taa­mi­nen nykyistä voimak­kaam­min asunn­ot­to­mille sekä sosi­aa­li­työn vahvis­ta­mi­nen. Tavoit­teemme on pois­taa asunn­ot­to­muus Suomesta seuraa­van valtuus­to­kau­den aikana.

Meille pienet asiat ovat isoja asioita: hoidamme kuntoon luon­to­po­lut, uima­hal­lit ja kesä­teat­te­rit 

Mikä todella tekee elämästä toimi­vaa? Valaistu lenk­ki­polku? Osuvat linja-autoai­ka­tau­lut? Lapsen päivä­ko­ti­paikka läheltä kotoa? Lähi­met­sän kalliot? Uima­hal­lin piden­ne­tyt aukio­loa­jat? Chat-ajan­va­raus hammas­tar­kas­tuk­seen? Käte­vät vino­par­kit kaup­pa­ka­dun kupeessa? Turval­li­nen koulu­matka?

Usein arjen toimi­vuus tarkoit­taa yllät­tä­vän pieniä asioita. Ne myös vaih­te­le­vat asuin­pai­kan mukaan. Arjen toimi­vuus näyt­tää erilai­selta eri puolilla maata ja jopa eri puolilla kaupun­kia. Jokai­sen suoma­lai­sen kunnan tavoit­teena pitäisi olla, että meillä arki toimii maail­man parhai­ten.

Hyvässä kunnassa asemat, kadut ja puis­tot ovat turval­li­sia jokai­selle, jokai­sena vuoro­kau­den aikana.  Kaupun­ki­suun­nit­te­lussa on kiin­ni­tet­tävä entistä parem­min huomioita arjen turval­li­suu­teen: riit­tä­vään valais­tuk­seen, turval­li­siin suoja­tei­hin ja epäter­veen eriy­ty­mi­sen vähen­tä­mi­seen. Kuntien omilla turval­li­suu­den teki­jöillä pelas­tus­toi­messa ja ensi­hoi­dossa työn edel­ly­tys­ten on oltava kunnossa. Kuntien on käytävä aktii­vista vuoro­pu­he­lua polii­sin ja muiden turval­li­suus­vi­ran­omais­ten kanssa. Hiljai­siin hälyt­tä­viin signaa­lei­hin on reagoi­tava nopeasti.

Vapaus liik­kua on ihmi­sen perus­oi­keus. Ihmi­set liik­ku­vat siksi, että se on haus­kaa ja hyödyl­listä - töihin, harras­tuk­siin, päivä­ko­tiin, kouluun tai vaik­kapa suku­lais­ten luo. Jokai­sessa kunnassa liik­ku­mi­sen tulisi olla suju­vaa. Oma auto on valtao­salle suoma­lai­sista vält­tä­mät­tö­myys. Tarvi­taan myös hyvin toimiva jouk­ko­lii­kenne sekä hyvät käve­lyn ja pyöräi­lyn edel­ly­tyk­set. Näin myös aluei­den veto­voima kasvaa. Tule­vai­suu­den liiken­teessä pitää sovit­taa yhteen vähe­ne­vät pääs­töt ja sujuva liik­ku­mi­nen. Järkevä tavoite ei ole liik­ku­mi­sen tai autoi­lun, vaan pääs­tö­jen vähen­tä­mi­nen. Emme kannata tietul­leja, jotka tuli­si­vat jo nykyi­sen kireän vero­tuk­sen päälle suoma­lais­ten makset­ta­vaksi. 

Kokoo­mus­lai­sessa kunnassa elämä on aktii­vista. Ihmi­set liik­ku­vat ja harras­ta­vat. Kunta tarjoaa puit­teet: lenk­ki­po­lut, hiih­to­la­dut, avan­not ja luon­to­po­lut. Ja mielui­ten reip­paassa ja avoi­messa yhteis­työssä seuro­jen ja järjes­tö­jen kanssa.

Elävässä kunnassa tapah­tuu. Kylä­ta­lolla kokoon­nu­taan muuten­kin kuin kutsun­toi­hin, ja omaeh­toi­nen toiminta on vireää. Jokai­selle lapselle taataan harras­tus harras­tus­ta­kuulla. Kaupun­geissa kult­tuuri näkyy paitsi laaduk­kaissa kult­tuu­ri­lai­tok­sissa, myös kaupun­ki­ku­vassa. Uusien aluei­den ja uudis­ra­ken­nus­ten suun­nit­te­lussa tulee ottaa kunta­lai­sia ilah­dut­tava taide alusta asti huomioon.

Kyse on halusta ja kyvystä. Kyse on kunta­päät­tä­jien ja virka­kun­nan viit­se­liäi­syy­destä ja toimi­vista systee­meistä. Me lupaamme, että meitä kiin­nos­taa ja että se saa aikaan toimin­taa. Me haluamme, että kunnat oppi­vat toimi­maan muut­tu­vassa maail­massa. Ei riitä, että tiedot­teet päätök­sistä julkais­taan netissä ja kiin­ni­te­tään kunnan ilmoi­tus­tau­lulle. Jokai­sessa kunnassa pitää olla oikeasti toimiva palau­te­jär­jes­telmä. Sen avulla kunnassa osataan korjata arjen ongel­mia. Jos lamppu on pala­nut, se vaih­de­taan. Jos roskis on täynnä, se tyhjen­ne­tään. Hyvä kunta elää ihmis­ten arkea, reagoi ongel­miin ja ratkoo niitä.

---

Tämä kunta­vaa­lioh­jelma on hyväk­sytty Kokoo­muk­sen puolue­hal­li­tuk­sessa ja se linjaa Kokoo­muk­sen pain­opis­teet kunta­vaa­lei­hin sekä kannat keskei­siin kunta­po­liit­ti­siin ja kuntia kosket­ta­viin valta­kun­nan­po­liit­ti­siin avain­ky­sy­myk­siin. Näin ollen se vastaa siihen kysy­myk­seen, mikä on Kokoo­muk­sen mielestä erityi­sen tärkeää juuri nyt, näissä kunta­vaa­leissa. Kokoo­mus on hyväk­sy­nyt puolue­ko­kouk­ses­saan syksyllä 2020 laajan tavoi­teoh­jel­man, joka linjaa puolu­een kannat laajasti eri poli­tiik­ka­sek­to­rei­den kysy­myk­siin. Tavoi­teoh­jel­ma­lin­jauk­set löyty­vät täältä: https://www.kokoomus.fi/kokoomus-k62020/

Lisää sisältöä samassa kategoriassa